RANTOJEN KÄYTÖN OHJEITA

1. Vesirakentaminen

Vesirakentamisella tarkoitetaan mm. ruoppauksia, laitureiden rakentamista, pengerryksiä ja täyttöjä.

Vesirakentaminen voi aiheuttaa veden samentumista ja sitä kautta heikentää veden laatua. Erityisesti ruoppauksilla ja täytöillä muutetaan rantavyöhykettä ja sillä saattaa olla haitallista vaikutusta kalastoon ja muuhun vesiluontoon. Rannat ovat keskeisiä myös vesimaisemassa.

Ruoppaus:

Usein töiden tavoitteena on poistaa vesikasvillisuutta ja ruovikoita, jotka saattavat kuitenkin olla arvokkaita kalojen kutu- tai syönnösalueita. Haitta voi aiheutua myös lintujen pesinnälle tai harvinaisille vesikasveille. Vedestä otettu maa-aines voi huonosti sijoitettuna valua takaisin vesistöön ja aiheuttaa pohjan liettymistä ja sitä kautta uimarannan tai kalojen syönnös / kutualueen tuhoutumisen sekä pohjaeläinten ja kalojen kudun tukahtumisen. Edelleen seurauksena voi olla veden samentumista ja sitä kautta mm. käyttöveden laadun ja veden virkistyskäyttöarvon huonontuminen sekä kalaston siirtyminen muualle.

Samentumisen lisäksi aiheuttaa etenkin saviperäinenaines rehevöitymistä kiintoaineesta liukenevan fosforin kulkeutuessa vesimassaan. Humusta sisältävät maamassat kuluttavat myös veden happivaroja.

Haitallisten vesistövaikutusten välttämiseksi tulee kiinnittää vesirakentamisen ajankohtaan huomiota. Näin ollen pienikin rannan ruoppaus juuri juhannuksen aikoihin tiiviillä kesä mökkialueella on aivan varmasti vesilain vastainen. Mikäli alueella on syyskutuisia kaloja, tulee vesistöön kohdistuvia toimenpiteitä välttää myös syys- ja talvikaudella kutualueella ja sen lähistöllä, virtaavissa vesissä yläpuolisen vesistön lisäksi myös alapuolella (kaloja häiritsevä melu). Oikea ajankohta on tärkeä myös linnustonsuojelun kannalta - lajista riippuen pesintäkausi kestää huhtikuusta elokuuhun.

Vähäistä ruoppausta voi tehdä ilman ympäristölupaviraston lupaa. Naapureille ja vesialueen omistajalle (osakaskunta) tulee kuitenkin ilmoittaa toimenpiteistä hyvissä ajoin ennen töihin ryhtymistä. Myöskin Pirkanmaan ympäristökeskukselle tulee ilmoittaa kirjallisesti asiasta kuukautta ennen töihin ryhtymistä. Asiasta on syytä olla yhteydessä myös Ikaalisten kaupungin ympäristönsuojelusihteeriin. Ympäristöviranomaisella saattaa olla tietoa alueen erityistä luontoarvoista, mikä tulee huomioida. Ruoppauksen haittojen arviointiin vaikuttavat mm. järven koko, erityiset luontoarvot, naapureiden läheisyys ja työn toteutustapa.

Mahdollista maisematyöluvan tarvetta ruoppausmassojen sijoittelussa tulee tarkastella tapauskohtaisesti (rakennustarkastaja).

Pengertäminen ja täyttö:

Vesijättöalueen ja vesialueen täytössä tulee huomioida, että toimenpiteellä ei voi suurentaa tilaan tai tonttiin kuuluvaa maa-aluetta. Täyttäminen ei aiheuta muutosta omistussuhteisiin, sillä täyttöalue jää aina vesijätön / vesialueen omistajan omistukseen.

Toimenpiteelle pitää hakea ympäristölupaviraston lupa, mikäli rakentamisesta tai rakennelman käyttämisestä voi aiheutua vesilain 1 luvun 12-15 §:ssä tarkoitettu muutos tai seuraus. Eli lyhyesti sanottuna; mikäli toimenpiteestä saattaa aiheutua yleistä tai yksityistä haittaa tai vaaraa, tulee hakea lupaa.

Vesistöön kohdistuvista vähäisistäkin toimenpiteistä tulee ilmoittaa kirjallisesti ympäristönsuojeluviranomaiselle (Pirkanmaan ympäristökeskus tai ympäristölautakunta / ympäristönsuojelusihteeri).

Laiturin rakentaminen:

Laituria ei tulisi sijoittaa kiinteistörajojen välittömään läheisyyteen tai toisen kiinteistön edustalle. Erityisesti on huomioitava, että tie-, laituri- tai venevalkamarasite ei välttämättä oikeuta laiturin tekemiseen, vaan asia tulee ratkaista tapauskohtaisesti.

Myös laiturin rakentamisella tulee hakea vesioikeuden lupa, mikäli saattaa aiheutua VL 1:12-15 §:ssä tarkoitettu muutos tai seuraus.

Ikaalisten kaupungin rakennusjärjestyksen mukaisesti suurehko laituri, muu vesirajaa muuttava tai siihen oleellisesti vaikuttava rakennelma, kanava, aallonmurtaja tai vastaava vaatii toimenpideluvan (rakennustarkastaja).

2. Vesistöön joutuvien epäpuhtauksien vähentäminen

Vesistössä tai maalla ei saa ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, että siitä voi aiheutua haittaa vesistölle,  kalastukselle tai terveydelle huonontuneen veden laadun johdosta. Toimenpide ei myöskään saa vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä, kulttuuriarvoja tai vesistön käyttökelpoisuutta vedenhankintaan tai sen soveltuvuutta virkistyskäyttöön.(VL 15§).

Jätevesien johtaminen:

Jätevedet voidaan johtaa sakokaivokäsittelyn kautta maaperäkäsittelyyn, mikäli maasto-olosuhteet sen mahdollistavat. Tärkeällä pohjavesialueella, talousvesikaivojen  lähei- syydessä ja ranta-alueella kyseeseen tulee umpisäiliö.  Karkeana periaatteena on, että maaperäkäsittelyn tulee olla vähintään 40 metrin etäisyydellä ylimmän veden korkeudesta, mikäli käsitellään WC-jätevesiä. Maasto-olosuhteet vaikuttavat omalta osaltaan etäisyyden määrittelyyn.

Koska jätevesien käsittelyn tulisi olla mahdollisimman huolellista ja tehokasta tulee ennen  jätevesien johtamismenetelmän valintaa olla yhteydessä ympäristöviranomaiseen oikean ratkaisun löytämiseksi. Lisätietoa jätevesistä löydät jätevesisivulta.

Kuivakäymälän rakentaminen ja hoitaminen:

Mikäli kiinteistöllä on kuivakäymälä tulee sen käytössä huomioida seuraavaa:

Käymälä tulee rakentaa mahdollisimman kauas vesistöstä ja kaivosta (vähintään 40 m). Käymälässä tulee olla tiivis alusta tai jätteet tulee johtaa tiiviiseen säiliöön siten, että valumia maaperään ei pääse tapahtumaan. Tyhjennettäessä säiliötä tulee jälkikompostointi tapahtua siten, että valumia vesistöön tai pohjaveteen ei tapahdu. Kuivakäymälää ei tule sijoittaa myöskään naapurin rajan läheisyyteen tai siten, että siitä muutoin aiheutuu haittaa.

Mattojen peseminen:

Mattojen pesu on Suomessa perinteisesti tapahtunut laiturilla. Laiturilla tai järvessä tapah tuva pesu ei kuitenkaan ole suotavaa. Pesun yhteydessä matoista irtoaa likaa ja pesuaineis ta joutuu veteen ravinteita, jotka kuormittavat vesistöä. Ei myöskään mäntysuovalla tapah tuvaa pesua tulisi tehdä siten, että pesuvesi valuu järveen.

Matonpesupaikka tulee rakentaa siten, että pesussa käytettävä likaantunut vesi valuu maa perään, jossa se suodattuu. Pesupaikan yhteyteen voi rakentaa vastaavanlaisen imeytysken tän kuin taloudesta tulevien jätevesien käsittely vaatii.  Imeytyspaikan etäisyys vesistöön tulisi olla vähintään 20 metriä. Tällöin maaperän tulee olla imeytykseen erityisen hyvin soveltuvaa. Maaperäolosuhteista riippuen tilanne tulee harkita tapauskohtaisesti.

3. Maisemansuojelu

Pääperiaatteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Mikäli on olemassa kauniita maisemakokonaisuuksia, jotka ovat muotoutuneet peltoaukeiksi laidunnuksen tai viljelyn myötä, tulisi kokonaisuus säilyttää.

Vastaavasti saattaa vesistön äärellä olla vaihtelevan ikäisen puuston ja pensaikon muodos tama kokonaisuus, joka jatkuu vedessä monipuolisena vesikasvillisuutena. Alue antaa suojaa linnuille ja nisäkkäille sekä muodostaa veteen kaloille tärkeitä suoja- ja kutupaikko ja. Kuumana kesäpäivänä puut varjostavat vettä, ollen jopa elintärkeitä kaloille ja eliöille.

Erityisen haavoittuvia ovat purojen ja muiden pienvesistöjen lähialueet sekä jokien varret.

Maisemaan tai muutoin vesiluontoon vaikuttavia toimenpiteitä suunniteltaessa  tulee olla yhteydessä ympäristöviranomaisiin (ympäristölautakunta / ympäristönsuojelusihteeri, Pirkanmaan ympäristökeskus).

Metsälaissa on osaltaan määritelty metsienhoidon periaatteita, jotka koskettavat osaltaan myös vesistöjä. Yleisvelvoitteen mukaan metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että yleiset edellytykset metsien biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säily miselle turvataan. Erityisen tärkeiden elinympäristöjen suojelusta on säädetty erikseen (metsälaki 10 § 2-4 mom. ja 11 §). Näitä alueita ovat mm. lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäris töt. Välittömillä lähiympäristöillä tarkoitetaan vyöhykettä, jonka puusto ja pensaskerros sekä pysyvän veden läheisyys luovat ympäristöstä poikkeavat kasvuolot ja pienilmaston. Myös seuraavat ovat tärkeitä elinympäristöjä; ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet, lehto korvet ja letot, rehevät lehtolaikut, pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, rotkot ja kurut, jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät sekä karukkokankaita puun tuotannollisesti vähempituottoiset hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat, jos niiden ominaispiirteitä ovat erityiset kosteusolot, ravinnetilanne sekä luonnontilaisen kaltaisena säilynyt puusto vanhoine ylispuineen tai kelo- ja lahopuineen. Jos kyseiset elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäris töstään selvästi erottuvia, niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla.


Lisätietoja: http://www.ymparisto.fi./default.asp?node=1720&lan=fi