Ikaalisten kaupunki - Pääsiäinen

Hilkka ja Heikki olivat edellisellä viikolla askarrelleet sekä koulussa että kotona ison kimpun virpomisoksia ja koristelleet ne iloisenvärisillä höyhenillä. Lasten luokka oli käynyt vanhainkodilla virpomassa mummuille ja papoille ja toivottamassa hyvää pääsiäistä. Palmusunnuntaina he sitten olivat taas pukeutuneet noidiksi ja kierrelleet lähitaloissa virpomassa. Ja kyllä oli palkkaakin kertynyt! Kaksitoista suklaamunaa, pääsiäisrakeita pussillinen ja kasa kiliseviä kolikoita. Äidille he olivat virponeet lopuilla oksilla. Hän oli luvannut antaa palkan vasta pääsiäisenä. Munisikohan pääsiäiskukko heille tänä vuonnakin isot suklaamunat, joissa oli sisällä yllätys… Viime pääsiäisenä Heikki oli syönyt niin paljon suklaata, että oli lopulta oksentanut.

Hiiritalo oli pantu kevätkuntoon ja siivottu perin pohjin ja läpikotaisin. Ulkona näytti keväältä eli kuraiselta, mutta sisällä näytti putipuhtaalta. Hiiriperhe oli maistellut jo mämmiä ja alkanut maalata pääsiäismunia. Helmiä sai kyllä koko ajan vahtia, se oli oikea villihiiri! Mikään matalalla oleva ei ollut turvassa sen vikkeliltä käpäliltä. Heikki ja Hilkka olivat vuorotellen vauvapaimenina.

Munia maalatessaan Hilkka mietiskeli noita-asioita. Olihan hän itse ollut noidaksi pukeutuneena virpomassa, mutta pääsiäisenä lenteli taivaalla ihan oikeita noitia luutien selässä. Ja vielä kissojen kanssa. Niin ainakin kerrottiin. Mutta kaipa topakat hiirinoidat saivat kissansa kurissa pysymään. Ehkä nekin olivat kasvissyöjiä kuten lähistöllä majaileva Leonardo-kissa, joka oli melkein vähän niin kuin ystäväkin. Minkähänlaista olisi lentää luudalla? Millaista olisi olla noita-akka? Saduissa noidat olivat aina ilkeitä, syöttivät myrkkyomenoita tai pitivät lapsia vankeina piparkakkutaloissa ja sen sellaista. Mutta minkä takia noitien piti olla ilkeitä, Hilkka ihmetteli. Ja oliko noitia oikeasti olemassakaan? Ei kai. Vai oliko? Juuri silloin Hiiritalon nurkalta kuului viuhahtava ääni ja sitten hihitystä… Kuka kumma…?