Oli esikoulun kevätjuhlapäivä. Hilkalle ja Heikille sen olisi pitänyt olla oikea ilonpäivä. Koko perhe oli aikonut mennä juhlimaan lasten viimeistä juhlaa ennen koulutielle lähtemistä. Mutta ei. Kaikki olikin käynyt vähän toisin.

Edellisenä iltana Hertta-äidillä oli ollut mahannipistyksiä. Yöllä isä oli herättänyt lapset ja kertonut, että äitiä piti lähteä viemään sairaalaan. Vauva oli ilmoittanut tulostaan, sitä ne äidin mahannipistykset olivat tarkoittaneet. Lapset olivat säikähtäneet, sillä he luulivat, että heidän pitäisi sitten jäädä kaksin kotiin. Isä oli naurahtanut ajatuksen mahdottomuudelle ja muistuttanut lapsia siitä, mitä oli jo aikoja sitten sovittu: Hämeenkyrön Hermanni-taata ja Helena-mummu tulisivat lapsia hoitamaan äidin sairaalassaolon ajaksi. He olivat jo matkalla Ikaalisiin.

Hermanni-taata ja Helena-mummu! Olikohan taata ottanut haitarinsa mukaan? Ja mitä tuliaisia mummulla mahtaisi olla? Heikki ja Hilkka olivat olleet niin innoissaan isovanhempien tulosta, että he hetkeksi melkein unohtivat äidin ja vauva-asian. Ja kevätjuhlan.

Vauva aikoi siis syntyä kevätjuhlapäivänä. Hilkka ja Heikki olivat olleet hiukan pettyneitä, sillä nyt äiti ja isä eivät pääsisikään katsomaan heidän kevätjuhlaesitystään, runoa. Eivätkä he näkisi, kun opettaja antaa heille ruusun ja toivottaa hyvää koulumatkaa. Äiti ja isä olivat myös olleet suruissaan, mutta isä selitti, että aina asiat eivät suju niin kuin toivoisi ja haluaisi. Heidän hiirivauvansa oli syntymässä ja oli kerta kaikkiaan pakko lähteä sairaalaan. Taata ja mummu veisivät lapset juhlaan ja kun isä palaisi sairaalasta, hän halusi kuulla juhlapäivästä ihan kaiken. Ja sitten olisi varmasti vauvauutisiakin…

Tässä sitä nyt oltiin, lähdössä kevätjuhliin mummun ja taatan kanssa. Yövalvominen vähän väsytti ja jännityskin kutkutteli vatsassa. Lisäksi heitä tietenkin ajattelutti,  olikohan vauva jo syntynyt? Ja oliko se tyttö vai poika?  Pian se selviäisi. Nyt oli kuin olikin ilonpäivä.

Heikin ja Hilkan kevätjuhlaruno

Hiirulaisen hieno maja

oli vanha kenkäraja.

Siellä hiirulainen eli,

pienoisiaan paimenteli.

Pesi niitä, neuvoi noita

pienoisia palleroita,

antoi maitoa ja pullaa,

lauloi illoin: tuutilullaa.

Martti Haavio

hiiritalo, täältä löydät edelliset tarinat

Seuraava tarina, jossa vauva syntyy avautuu 3.6.2005