Joulukuun 13. oli Lucianpäivä. Vaasalaisilta serkuiltaan Hilkka ja Heikki olivat kuulleet, että Lucianpäivänä lapset pukeutuivat Lucia-neidoiksi ja tontuiksi ja veivät vanhemmilleen kahvia ja pullaa sänkyyn. Hilkka oli jo kerran nähnyt untakin siitä, kuinka hänellä olisi kynttiläkruunu päässä. Ja kun hän oli oikein kauniisti pyytänyt, niin äiti oli ommellut hänelle vanhasta lakanasta mekon ja yhdessä he olivat vielä askarrelleet kynttiläkruununkin. Ja kun Heikki esiintyi koulun joulujuhlassa tonttuleikissä, niin heillä olikin vaatteet valmiina isän ja äidin kahviyllätystä varten. Helmikin pääsi mukaan. Hänelle pantiin kuusenkoristenauhaa päähän ja hän oli heti kuin ilmetty jouluenkeli.

Hiirten perheellä oli joulun alla yhtä kiireistä kuin kaikilla muillakin perheillä. Piti siivota, leipoa, miettiä joululahjoja, tehdä joulukoristeita ja  -kortteja. Ja lasten piti tietenkin yrittää olla mahdottoman kilttejä, kun tontut kurkistelivat ikkunoista. Hiiritalonkin nurkalla oli nähty lumessa tontunjälkiä. Joskus liiallinen kiltteys kävi niin ylivoimaisen vaikeaksi, että lapset saivat riehumiskohtauksen. Sitten taas jaksoi olla kilttinä pitkän aikaa.

Heikki ja Hilkka olivat kirjoittaneet joulupukille lahjatoiveistaan, ja tonttu oli varmaan vienyt kirjeet, sillä ainakin ne olivat hävinneet eteisestä. Odottaminen vain oli niin kovin vaikeaa. Lapset avasivat kalenteriluukkuja ja laskivat päiviä. Tulisipa joulu jo pian!

Hiiritalo, Täältä löydät edelliset tarinat.

Seuraava tarina, jossa vietetään joulua avautuu  23.12.2005.